Yövuoro vs. päivävuoro

Moro!

Ajatuksenani oli kirjoitella lyhyesti yövuorojen ja päivävuorojen eroista, kun tasapainoilee arjen ja työn välissä.
Kuukausi on takana nyt pelkkää aamuvuoroa. Ensimmäisenä kumpuaa mieleen se, miten helppo aamuvuoroihin oli sopeutua. Yövuoroihin vaihdoin ehkä noin vuosi sitten melko lailla kokonaan ja sopeutuminen vei enemmän aikaa. Aamuvuoroihin sopeuduin oikeastaan heti. Uskoisin, että tämäkin on ihmistyypistä kiinni. Toisilla kaiketi on taipumusta olla enemmän iltavirkku ja aamutorkku. Itse en oikein edes tiedä mikä olen, kaikki menee.

Palautuminen yövuoroista on hitaampaa, varsinkin kun ikää tulee lisää. Myös treenien suhteen yövuorot olivat ainakin minulle haaste sekä ajallisesti että palautumisen kannalta. Jos öitä oli 4 peräkkäin, viikon treenit jäivät vähäisiksi. Tosin sitten pitkiä vapaita pystyi hyödyntämään hyvin ja käydä rauhalliseen aikaan päivällä jumpalla ja toisaalta pystyi myös lepäilemään 🙂 Nyt kun työaikani on joka arkiaamu virka-aikaan, voisin käydä periaatteessa puntilla vaikka joka ikinen päivä, jos haluan. 4-5 kertaa viikkoon pyrin käymään ja voin halutessani viettää myös rokulipäivää. Yövuorot hiukan hankaloittivat tätä säännönmukaisuutta, vaikka treenini hyvin sainkin kasaan. Olen huomannut, että saan treeneistä enemmän irti nykyään. Liekö johtuu säännöllisyydestä, vai siitä, että nukun yöt? Vai johtuisiko siitä, että syöminen on säännöllisempää, kun on säännöllinen työaika? Myös nykyisen työni luonne on täysin erilainen ja tauot pystyy suunnitella. Töissä ei ole kiire ja sekin osaltaan laskee stressikäyrää.

Yövuoroissa väärin syöminen kostautuu vatsanpuruina ja seuraavan päivän huonona olona. Oli todella tarkkaa, että kaikki salaatit ja raa’at kasvikset jätti pois. Samoin liha. Itse olin soppalinjalla, tai otin ihan smoothien kera Iso Worxin yön tunteina. Aamulla kotona sitten ”iltapala” ääntä kohti ja nukkumaan. Aamuvuorossa syöminen on luonnollisempaa. Ruuansulatus ja hormonitoiminta ovat normaalimpia. Näin ollen kroppa ei ole tukkoinen, stressiturvotus on navan ympäriltä kadonnut lähes kokonaan. Samoin mieliala ja virkeys on priimaa. Kevyet aamulenkit ovat tulleet rutiineihin. Yhdistän ne työmatkoihini ja syön aamupalan töissä.

Rutiinit tuovat mukavaa rentoutta ja laiskuutta elämään. Myös laiskuus on tietyllä tavalla tärkeää. Ihmisen tarvitsee osata rehellisesti laiskotella joskus. Jos on koko ajan menossa tai valvoo yönsä, se kostautuu jollain tavalla. Ehkä jatkuvalla flunssakierteellä, ehkä jollain muulla.

Mieleni on hyvä ja mielenkiinnolla odotan myös tulevaa kisapreppiä aamuvuorolaisena. Viimeksi valmistauduin kisoihin kolmivuorotyössä ja ihan kohtalaisesti onnistuinkin 🙂 Katsotaan, miten nyt käy.

-Tanja

0