Kilpaurheilu lajissa women’s physique; kehon rasvattomuus, ulkonäköön perustuva kilpaileminen, lihasten kasvattaminen ja ruokien vahtiminen. Miltä tämä kaikki kuulostaa ja aiheuttaako nämä asiat vääriä käsityksiä?
Kyllä aiheuttaa.
Avataanpas hiukan molempia kausia, eli kilpailukautta ja ns. off season -kautta, jolloin ei ole kisadieettiä meneillään. Nämä ovat siis vain MINUN kokemuksiani ja tekemisiäni, muut tekee miten tekee, varmasti paljon on eroavaisuuksiakin enkä ota kantaa siihen, mikä on paras tapa ja mikä ei 🙂 Kaikki on yksilöllistä, enkä oikein usko, että kaikki samat asiat toimisi kaikilla.
Off season: Kalorit ovat reippaasti korkealla. Suupaloja saa mennä ylimääräisiäkin, ns normaali elämä, normaalit ruuat eikä sen kummemmin tarvitse vahtia ylimääräisiä. Itse olen tavannut suunnilleen laskea aina ruokani, että syön varmasti tarpeeksi paljon. Jos joinain päivinä jään tavoitteestani niin sitten jään. En kuole siihen. Suhtaudun ruokailuun ja karkkeihin ym. rennosti ja syön kaikenlaista, jos mieli tekee. Viikonloppuisin on lupa syödä just mitä huvittaa, kunhan syö paljon ja vointi on hyvä. Viikolla pysytään perus ruuassa, terveellisessä sellaisessa. Treenit tehdään punttisalilla, aerobista ei mitenkään tavoitteellisesti. Karatessa sitä tulee, samoin koirien kanssa lenkillä. Missään vaiheessa salilla käyminen tai urheilu ei offilla pysähdy, jostain syystä moni ”maallikko” näin on luullut. Minulta on usein kysytty, että joko olen taas aloittanut treenaamisen, kun esimerkiksi dieetti alkoi 🙂 Ei se ole koskaan loppunutkaan. Offilla tarkoitus on kasvattaa lihasta ja parantaa kropan mallia kyseiseen lajiin. En pidä itseäni nälkäkuurilla ikinä, vaikka minulla koko ajan nälkä onkin. Karkin syömisiäni on aika monessa paikassa ihmetelty ja aina saa kertoa, että fysiikkaurheilijakin on ihan tavallinen ihminen, joka voi syödä karkkia, makaronilaatikkoa, leipää ja muuta. Ei ruoka koostu kanasta ja parsasta kaikkien kohdalla. On mukavaa, kun ihmiset kysyvät vilpittömästi. Vastaan mielelläni ja haluan kertoa lajistani. Off seasonilla olevan fysiikkaurheilijan ruokavalio ja elämäntavat ovat terveellisimmästä päästä, koska rankka treenaaminen vaatii laadukasta ravintoa ja paljon unta, että kehittyy, palautuu ja voi hyvin. Alkoholia en käytä oikeastaan lainkaan. Tämä on oma päätökseni puhtaasti. Joskus otan lasin viiniä, mutta melko harvoin. Savukkeita tai muita vastaavia en ole ikinä käyttänytkään. En tuomitse kenenkään elämäntapoja, ruokia, tupakointia tai mitään muutakaan, jos se ei vahingoita muita. Kukin tekee, kuten parhaaksi näkee ja mistä nauttii. Minusta ruuan vahtiminen on turhaa stressiä offilla. Jokainen ihminen osaa syödä tavallista, terveellistä ruokaa paljon ja monta kertaa päivässä.
Kilpailukausi, eli dieetti: No tässä aletaan sitten hiukan hifistellä. Kalorit lasketaan, ruoka punnitaan tarkemmin ja kulutusta lisätään aerobisella. Dieetin pituus määritellään yksilöllisesti, varmaan sellainen 20 viikkoa voi olla nyrkkisääntönä aika yleinen. Dieetin tarkoitus on valmistaa kroppa kilpailukuntoon. Minun lajissani kilpailukunto tarkoittaa sitä, että keho kuoritaan käytännössä niin rasvattomaksi, kuin naturaalina (ilman doping-aineita) pystyy. Lihaserottuvuus pitää olla hyvä, mutta ei yhtä raju, kuin kehonrakentajilla. Mitä tällainen rasvattomuus tekee naisen hormonitoiminnalle? Tässä korostuu lisäravinteidenkin käytön tärkeys. Rasvahappoja tulee saada ravinnosta, Viime dieetillä minulla oli Pohjoismaiden mestaruuskisoissa kuukautiset lavalla. Toki jotkut voivat tietenkin olla herkempiä, ehkä? Minulla ei vaikuttanut dieetti huonosti hormonitoimintaan. Dieetillä esim. Nutri Worksin CLA ja Omega-kapselit ovat minulle ne tärkeimmät täydentäjät sapuskaan.
Moni asiasta tietämätön olettaa, että suurin osa käyttää ilman muuta jotain doping-aineita, koska eihän ilman niitä sellaiseen dieettikuntoon voi päästä, jossa rasvat ovat niin matalat ja verisuonet pinnassa. Tämä on todella yleinen luulo. Nämä luulot ja niihin liittyvät kysymykset eivät tunnu minusta pahalta ja ymmärrän sen, koska ihmiset eivät voi tietää. Minä olen testattu urheilija ja sellaiseen kuntoon voi päästä luomuna 🙂 Kysyä saa aina kaikenlaista, vastaan mielelläni.
Dieetillä ei ole minkäänlaisia paastojaksoja, syömättömyyttä, juomattomuutta tai muutakaan nälkiintymistä. Ruokaa syön samalla tavalla kuin offillakin. Määrät ovat vain tarkat ja ruuan laatuun pitää kiinnittää enemmän huomiota. Dieetti on loppuvaiheessa rasitus koko kropalle, kuten moni muukin kilpaurheilu on. Kisadieetti sanana tarkoittaa kisakauden ruokavaliota, ei laihdutuskuuria. Kroppa reagoi herkästi sekä hyvällä että huonolla tavalla ja siksi ravinnon laatukin merkitsee. Minulle itselleni on tärkeää, että olisin koko dieetin ajan hyvävointinen. On kamala nähdä sellaisia dieettiläisiä, jotka eivät toimi terveys edellä. Dieetillä tulee aina väsy ja kuormittuu, se kuuluu asiaan, mutta jossain senkin raja minusta kulkee. Itse saatan olla todella putkinäköinen ja omissa oloissani dieettini aikana esimerkiksi töissä. Keskittyminen kisapäivään alkaa lähestyä, silloin tulee kuvioihin putkinäkö. Kaiffarit tämän ymmärtävät hyvin 🙂 Kisapäivän hetki on se lyhyt aika lavalla, johon paras kunto tähdätään ja sen jälkeen palaudutaan normi arkeen taas. Toki jos on lisää kisoja tiedossa lyhyen ajan sisään peräkkäin, dieettiruokavaliolla jatketaan valmentajan ohjeen mukaan.
Ulkonäköön perustuva kilpaileminen: Myös tällaisia kommentteja olen saanut monelta, jotka eivät minua ole aikaisemmin tunteneet, että ”ai toi on taas joku itseään täynnä oleva fitness-tyyppi”. Jo siis pelkästään sen perusteella, kun harrastan tätä lajia 🙂 Tykkään, kun näitä asioita minulle kerrotaan, jotta saan rikkoa hiukan ennakkoluuloja. Lajissani kilpailu perustuu ulkonäköön, kyllä, mutta se perustuu urheilulliseen, lihaksikkaaseen, naiselliseen olemukseen, josta on kuorittu rasvat pois. Ei kauneuteen tai missimäiseen ulkonäköön. Niitä varten on sitten kilpailut erikseen. Tottakai lookin täytyy olla huoliteltu lavalla ja meikkiäkin pitää olla. Se tottakai viimeistelee naisellisuuden. Liikkuminen, hymy, karisma, kaikki vaikuttaa arvosteluun. Women’s physique on laji, jossa pärjää vain kovalla työllä. Kyllä vartalon luontainen mallikin vaikuttaa, mutta lihasta saa vain punttisalilla raatamalla. Pärjääminen on ansaittua ja palkinto kilpailijan vuosien mittaisesta kovasta työstä. Minuutin mittainen, musiikin tahdissa tehtävä vapaaohjelma, joka kuuluu myös kilpailusuoritukseen, vaatii paljon harjoittelua, että se olisi kaunis ja säväyttävä. Siihen täytyy sisältyä kaikki pakolliset poseeraukset. Lavalla katsotaan urheilijan fysiikka ensin perusasennoissa, jonka jälkeen on suoritettava neljä pakollista poseerausta; tuplahauikset edestä, rinta sivulta, tuplahauikset takaa ja ojentaja sivulta. Hyvin samantyyppiset poseeraukset, kuin kehonrakennuksessakin on.
Osa ihmisistä ei pidä fitnesslajeja edes urheiluna. Vain kilpailuhetkellä raskas ja fyysinen ponnistelu on usein näiden ihmisten mielestä sitä ”oikeaa urheilua”, koska fitness on vain lavalla pyörimistä. Siinä ei tulla ajatelleeksi välttämättä sitä, että töitä tarvii tehdä vuosikaudet joka päivä ja dieettikin saattaa kestää sen puoli vuotta, joskin lavalla aika on lyhytkestoinen.
Itse olen lajini huomannut täysin omakseni ja tulen siinä jatkamaan niin kauan kuin mahdollista, tehkää kukin sitä mistä nautitte =)
-Tanja
