Syö niin paljon kuin mahdollista!

Otsikko on huonoin mahdollinen neuvo kehonrakentajalle tai fitness-kilpailijalle. Jotta kasvatetaan lihasmassaa, tulee energiansaannin olla plus-merkkistä. Samalla tavalla kuin rasvaa pois raapiessa energiansaanti tulee olla pakkasella kulutukseen nähden.

Liian monta kertaa ihmiset ovat langenneet bulkkauksen ansaan. Sitä perustellaan ajatuksilla “mitä nopeammin, sitä nopeammin” ja “more is more”. Jos kisakunnossa 55kg painava nainen on “offilla” 75-80kg painoinen, jotain on tehty hassusti. Samoin jos kisakunnossa 80kg painava mies kellottaa “offilla” +100kg lukemia. Lihasta on kerätty vuodessa 0-4kg, mutta mitä se kaikki muu on? Se on taikinaa ja siitä ei ole hyötyä. Kilpailukauteen valmistautuessa kaikki se taikina täytyy sulattaa pois. Ja mitä jää jäljelle? Mitä enemmän taikinaa, sitä pidempi dieetti ja sitä suuremmalla riskillä palaa myös vaivalla hankittua lihasta.

Painon ja rasvaprosentin tulee kehityskaudella luonnollisesti olla korkeampi kuin kilpailukaudella. Tämä on tärkeää jo ihan terveyssyistäkin. Kisakunnossa olemisen on syytä ajoittua kisoihin. Painoa ei kuitenkaan ole järkevä nostaa tolkuttomasti, sillä lajissa ei kuitenkaan arvostella sitä kuka kerää “offilla” eniten painoa. Ikuisella “offilla” olevat ovat toki vahvoja ja huppari päällä isojakin, mutta mikäli on kilpailullisia tavoitteita fysiikkalajeissa, ei hupparista ole apua. Vertailu tapahtuu munasillaan.

          

Jos portaiden kiipeäminen laittaa puuskuttamaan ja jos kengännauhoja on vaikea solmia, on hyvä aika katsoa peiliin. Siellä ei näy urheilijaa, vaan ylipainoinen ihminen. Ylipaino ei ole ylivoimaa. Kilpaurheilijan pitäisi olla toimintakykyinen vuoden ympäri, lajista riippumatta.

“Syö niin paljon kuin vaan ikinä jaksat!” Tuo voi toimia jollekin, mutta itse en lukeudu em. kategoriaan. Olen todella, todella kova syömään ja jos söisin niin paljon kuin vatsa vaan vetäisi, olisivat kaikki Turun seudun aasialaiset buffetit konkurssissa. Lihasmassaa hankittaessa on tärkeää syödä paljon, mutta järkevästi, suunnitelmallisesti ja progressiivisesti. Tällä tavalla saadaan aineenvaihdunta mukaan lisätyn energian myötä. Optimaalisessa ruokavaliossa proteiinin ja rasvan määrä pysyy melkein vakiona ja ainoat muutokset tehtäisiin hiilihydraattien määrissä. Kehityskaudella määriä nostettaisiin suunnitelmallisesti sen perusteella miten aineenvaihdunta ehtii mukaan.

Silmittömästi ja suunnittelematta ahmiminen vaan johtaa huonoon lopputulokseen. Älä syö siis niin paljon kuin mahdollista, vaan syö niin paljon kuin mahdollista ilman että alat kerätä taikinaa.

maisteri Jaakkola

0