Ihmisillä on eri syitä käydä salilla treenaamassa. Hyvin monelle se vaikuttaa olevan sosiaalinen tilanne ja paikka, johon mennään tapaamaan ystäviä. Ennen treeniä, treenin aikanakin ja jälkeen jutellaan pitkiä aikoja muiden kanssa. Nauretaan ja kysellään kuulumiset. Tuollaisia ihmisiä usein pidetään iloisina ja mukavina, kaikkien kanssa toimeen tulevina.
Entä sitten sellaiset, jotka tulevat salille nollaamaan päänsä, keskittymään hetkeen, rauhoittumaan hektisestä päivästä henkisesti, sulkemaan kaiken muun ulkopuolelleen? Tuollaiset ihmiset saattavat olla hiljaisia, omissa oloissaan, totisia, korvanapit korvillaan. Pidetäänkö heitä totisina, vakavina, myrtseinä ja pahantuulisina?
Minä kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Tarkoittaako se sitten sitä, että olen huonolla tuulella ja varmaan aika ikävä ihminen kun en jaksa salilla hössöttää ihmisten kanssa? Ei. Toki tuttujen kanssa vaihdan aina muutaman sanan, moikkaan ainakin. Haluan kuitenkin suorittaa treenini ja lähteä vähin äänin pois.
Minä olen hyvin iloinen, sosiaalinen ihminen. Tykkään viettää aikaa ystävieni kanssa ja jutella mukaville ihmisille. Elämäni on aika kiireistä. Salilla on oikeastaan ainoa hetki, kun saan sulkea muun maailman täysin kaiken ulkopuolelle. Kuuntelen musiikkia, mietin omia juttujani, en oikeasti aina edes huomaa kavereita tai tuttujakaan, kun olen salilla. Se ei ole epäkohteliaisuutta, se on ainoastaan epähuomiota. Vaikkakin tietysti aika tylsää hänelle, joka sattuu moikata jostain kauempaa, eikä tule huomattua… 🙁 Salilla mieli rentoutuu. Minä tarvitsen myös ihmisistä taukoa ja ainoa huomio, mitä ihmisille usein salilla jaan on se, etten jää kenenkään jalkoihin.
Aikoinaan karaten parissa mietittiin huomiokykyä, kun liikkuu ympäristössä. Huomio ympäristöön olisi hyvä olla 360 astetta, missä tahansa liikkuukaan. Tuolloin olet tietoinen ympäristöstäsi, vaikka et keskitykään varsinaisesti siihen. Salilla osaat varoa paremmin mahdollisesti tippuvia puntteja, toisten ihmisten liikkeitä ym. Karatessa mietittiin liikennevaloina usein omaa huomion ”tasoa”. Jos valo on vihreällä, koet olosi täysin turvalliseksi. Koti on itselleni ainoa paikka, jossa voin jättää huomioni täysin vihreälle valolle. Oranssi valo taas merkitsee hiukan enemmän tarkkaavaisuutta. Olosi on turvallinen, mutta sinun täytyy huomioida esim. liikennettä, muita ihmisiä, tms. Punainen valo taas tarkoittaa selkeää vaaratilannetta, esimerkiksi olet joutunut tilanteeseen, jossa joku käyttäytyy uhkaavasti. Punaiset valot ovat vältettävissä aika usein sillä, että huomio on jonkin verran ympäristössä. Jos taas sulkeudut täysin kaiken ulkopuolelle, saatat napit korvissa joutua vaikkapa varpainesi tippuvan puntin alle. Kadulla nappikorvat ovat helppoja saaliita jäämään auton alle esimerkiksi.
Kumpaa tyyppiä sinä olet? Varmasti on olemassa se ihmistyyppi myös, joka on oikeasti myrtsi ja epäkohtelias 😀
Antakaa ihmisille hiukan tilaa ja suhtautukaa rennommin kunkin tapaan käydä salilla 🙂 Oma aika on tärkeää, jos sitä on vähän. Tuskin kovin moni kuitenkaan haluaa tieten tahtoen olla tyly tai myrtsi kenellekään. En ainakaan minä.
-Tajna
