Kisoihin valmistautuminen on täyttä häkää käynnissä. Miten se vaikuttaa muuhun elämääni ja miten annan sen vaikuttaa?

Paljon olen offilla kirjoitellut syömistottumuksistani. Fakta on se, että treenaaminen kuntosalilla on rakas harrastukseni ja elämäntapani. Elämäntapahan tarkoittaa sitä, että mieli on koko ajan mukana ja kaikkeen tekemiseeni se vaikuttaa. Mutta elämäntapoihini kuuluu muutakin, kuten ihanat hevoseni, jotka asuvat pihapiirissäni. Hevoset ovat melko paljon aikaa vieviä eläimiä, varsinkin jos ne ovat jollain tavalla tavoitteellisessa kodissa. Omat hevoseni ovat jo eläkeläisiä, minulla ei suuremmin niille mitään tavoitteita ole. Olli on ruotsista aikoinaan muuttanut, kivasti menestynyt lämminverinen ravihevonen. Pectus taas on varsasta asti minulla ollut lemmikki ja ystävä, tosin siitäkin ravuria aikoinaan yritettiin tuloksetta. Auto-onnettomuuden vuoksi se ei koskaan päässyt edes kilparadoille asti ja nyt sen mieli on paljolti siitä syystä kärsinyt ja se pelkää asioita niin paljon, että väkijoukkoon sillä ei ole mitään asiaa. Metsässä sen on hyvä asustella kaukana liikenteestä ja stressistä. Täällä se toimii kuin ihmisen mieli, on oman lapsenikin käsiteltävissä. Mitä minä niillä teen, on pientä puskaratsastelua. Toisinaan vauhdikasta, toisinaan lapsen kanssa käveleskellään ja harjoitellaan hevosmiestaitoja maasta käsin. Toisinaan lapioidaan sitten kakkaa ja kannetaan vesiämpäreitä hiki hatussa.

Pointtina lähinnä tässä pohjustuksessa se, että elämässä on, ainakin minulla, myös muutakin kuin fitness ja kisoihin valmistautuminen. Siitä huolimatta, että kisat ovat jo nurkan takana. Olen ihminen, jota kiinnostaa lähes kaikki muu, paitsi jalkapallo (anteeksi kaikki ihanat jalkapallofanit). Olen melkeinpä kaikessa mukana, mihin minua vaan keksitään pyytää, jos vain aika riittää. Ensi lauantaina olen menossa sairaanhoitajakavereiden kanssa myymään juotavia / töihin ensiapupisteelle Ylöjärven “takapihafestivaaliin” Pöheikön Pölläykseen 🙂 Talkootöissä kerätään rahaa Tehoherrojen Saunalauttayhdistykselle. Saunalautanhan herrat ovat itse rakentaneet hyväntekeväisyyshommina Pirkanmaan omaishoitajille, joiden arki on raskasta ja aika ja rahallinen tuki pientä. Tapahtuma on mainio ja ihmiset ovat hyväntuulisia! On kiva puhua joutavia vieraiden kanssa ja toisaalta taas heittää huulta kavereiden kanssa tiskin takana!

Mieli on todella hyvä, nautin elämästä ja tykkään olla liikenteessä! Joskus kun on päivä, että ei ole kerta kaikkiaan mitään sovittuna, epäilen että olen unohtanut jotain 😀 Kuten Sannan aikoinaan minulle tekemä First Beat -mittaus osoitti, minä osaan chillata kun se hetki koittaa. Olen siis hyvä laiskottelija! Opetelkaa se taito ihmiset! Omassa arjessa on miljoona asiaa, mutta aina löytyy aikaa myös laiskottelulle, vaikka on lapsi, hevosia ja kuntosali. Plus vielä nämä ylimääräiset tempaukset, mihin lähden aina mukaan. Ipanan kanssa hommataan kausikortti Särkänniemeen ja todennäköisesti 99,9 % vapaa-ajastani kuluu (taas) siellä. Olikohan pari kesää sitten, kun mentiin lapsen ehdoilla.. Eli 11 kertaa viikinkilaivaan peräkkäin. Työntekijäkin kysyi joko äiti tarvitsisi oksennuspussin. Toki kolmivuorotyön vaihtuminen päivätyöhän on helpottanut suuresti sitä, että pystyn täysillä panostaa kisoihin ilman, että jotakin muuta elämäni osa-aluetta tarvitsisi jättää vähemmälle.

Itse en ole absoluuttinen ollenkaan. No toki jos ääripäihin mennään… mutta näin normaalissa elämässä. Mikäli päättäisin lopettaa kisoihin tähtäämisen, ruokavalioni pysyisi samana, mutta ilman puntaria. Tykkään myös valmentajieni ajatusmaailmasta. Elämää ei saa ottaa liian vakavasti. Joskus voi juoda vaikkapa pullon olutta ja syödä hampurilaisaterian. Siihen ei kuole, eikä keho myrkyty millään tavalla ikuisiksi ajoiksi. Mieli pysyy paljon rennompana ja “stressiläskit” pysyy kurissa kun antaa itselleen hiukan enemmän tilaa hengittää. Kisadieetti on AINA eri asia. Sitä ei saa sekoittaa koskaan tavalliseen arkeen, koska sehän on kisoihin valmistautumista. Silloin asetetaan eri tavoitteet, kun esimerkiksi nyt. Kisadieettikään ei ole ikuinen, vaan muutaman kuukauden kestävä rypistys eli oikeastaan aika pieni osa kokonaisuutta kuitenkin. Pääasia minulle treenaamisessa on se, että kehityn ja pysyn terveenä, energisenä ja vahvana. Tykkään lihaksista ja haluan omiini muotoa ja kokoa enemmän! Haluan olla lihaksikkaalla tavalla muodokas, menemättä silti liiallisuuksiin. Luomuna pysytään kaikella tavalla. Kisat ovat sitten palkintona hyvästä työstä. Näin minä sen ajattelen. Jos kokonaisuus on kunnossa kaiken suhteen, yksi hampurilaisateria silloin tällöin ei sitä pilaa. Tosin, itse olen päässyt koukuttumaan mega-tuliseen nepalilaiseen.. Sivuhuomautus 😀

Lopuksi pieni aamupala-, miksei välipalavinkkikin. Olen sitten offilla tai dieetillä, oma suosikkiaamupalani on proteiinipirtelö (kera kahvin). Itsellä ei raskas aamupala uppoa oikein millään, joten mikäli olet samaa sarjaa, kokeilehan tätä:

  • IsoWorX 35g
  • Karpaloita (jäiset on parhaita) 200g
  • Avokadoa 50g
  • Ripaus suolaa
  • Vettä

Blenderillä tai sauvasekoittimella liemiversioksi

On raikas ja suklaa ja karpalo muuten sopii äärimmäisen hyvin yhteen <3

Mukavaa päivää ja aurinkoa <3

-Tanja

0